Kävin keskiviikkona jälleen paikassa, josta taitaa tulla varsin tuttu lähiaikoina - naisten poliklinikalla. Lääkäri ultrasi ja tarkisti, että esteitä hoidon aloittamiselle ei ole. Viimekäynnillähän löytyi kysta ja myooma, mutta nyt kysta oli poistunut. Myoomasta ei ole haittaa hoidoissa. Niiden puolesta hoito siis voitaisiin aloittaa.
Ongelma olikin tulla siitä, että aluksi ei meinannut löytyä lääkäriä 10. kiertopäivälle, jolloin täytyy käydä ultrassa. Lääkäri kerkesi jo sanoakin, että "Joudumme ilmeisesti siirtämään hoidon seuraavaan kiertoon.". Minä sitten varovaisesti vielä kysäisin, että "Eikö se tosiaankaan ole mahdollista tässä kierrossa?" Se oli hyvä liikku, sillä lääkäri pyysi hoitajan käymään tarkistamassa vielä varmuuden vuoksi varauslistan. Kohta hoitaja palasikin hyvien uutisten kera, sain peruutusajan. Tuuri oli todellakin myötä ja ensimmäinen hoitokerta on nyt käsillä!
Olen napsinut kp 3 lähtien clomifeneja 2 kpl kerran päivässä. Tätä kestää kp 7 asti. Kp 8 pistän puregon-piikin. Clomifeneilla on tehtävänä kypsyttää munasoluja, kuten myös puregonilla.Tällä hetkellä, kolmen clomiannoksen jälkeen, olen tuntevinani pientä "toimintaa" munasarjoissa. Jotakin turvotuksen tapaista.
Ilmeisesti ultrat eivät jää pelkästään kp 10 tehtävään ultraan, vaan niissä täytyy rampata useamminkin. Tämä on todella ongelmallista työni kannalta. Meidän alalla töistä "poissa piipahtaminen" ei tapahdu ihan noin vain, vaan aiheuttaa aina melkoisia järjestelyitä. En ole halunnut esimiehelleni mitään mainita hoidoista, vaikkakin se varmaan helpottaisi asiaa. Koen kuitenkin, että itselleni se aiheuttaisi lisäpaineita. Esimieheni pystyisi kyllä hetkessä googlaamaan lääkärintodistuksessa olevan koodin perusteella, minkä vuoksi kävin lääkärissä. Tiedä vaikka olisi sen jo tehnytkin.
Olotila on, voisiko sanoa, valpas. Ei varsinaisesti toiveikas, mutta sellainen "tuntosarvet ylhäällä" ja utelias. Uutta boostia kyllä antoi tämä ensimmäinen ihkaoikea hoitokerta.
lauantai 27. lokakuuta 2012
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
Operaziooni
Aukiolotutkimus takana. Huh, melko sekavat tuntemukset tällä hetkellä koko projektista!
Itse tutkimus meni paremmin kuin hyvin. Kuten aiemmin totesinkin, kipukynnykseni on korkea ja nyt se tuli jälleen todistettua. Olin ottanut aamulla 2x400 ibumaxia, sekin vaikutti varmaan osaltaan siihen, että kestin tutkimuksen niin hyvin. Hoitaja ja lääkäri varoittelivat etukäteen, että tulee varmaan käymään kipeää. Tutkimuksen aikana hoitaja kysyi moneen otteeseen, miltä tuntuu ja käykö kipeää. Hän totesi minun vaikuttavan todella rauhalliselta kun en ole yhtään liikahtanut tai päästänyt ääntäkään. Lääkärikin sanoi, että minulla on todella hyvä sietokyky.
Rauhallinen olinkin, koska tutkimus ei tuntunut YHTÄÄN kivuliaalta. Ainoastaan pientä epämiellyttävyyden tunnetta, kuukautiskipua muistuttavaa, tuntui silloin, kun lääkäri "pumppasi" ilmaa munatorviin. Operaatiohan siis eteni siten, että aluksi tehtiin pesu, sitten vuorotellen munatorviin laitettiin ilmaa ja suolaliuosta. Samalla lääkäri katsoi uä-kuvasta, liikkuuko neste, tästä syystä tutkimuksen aikana piti pysyä liikkumattomana. Tutkimuksen jälkeen tuli aivan hitusen vuotoa ja tutkimuksessa käytettyjä nesteitä ulos, suoja oli siis tarpeen. Lopuksi hoitaja antoi antibiootteja mahdollisten tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.
Palvelu oli kiitettävää, sekä hoitaja että lääkäri välittävän oloisia, "lämpimiä" hoitoalan ammattilaisia. Siitä olen tyytyväinen. Tyytyväinen voin olla myös siitä, että nyt on konkreettinen suunnitelma jatkolle. Seuraavassa kierrossa JO mahdollisesti voidaan aloittaa INSEMINAATIOHOITO. Ja siitäkös minä olenkin nyt kauhistuneen järkyttynyt ja samalla odottavan innostunut! Ikäkuun päivänä en olisi uskonut, että tässä lapsiprojektissa joudutaan näin pitkälle menemään. Inseminaatiohoito sananakin jo kuulostaa siltä, että se koskee aivan joitakin muita kuin meitä. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Samalla mielessä myllertää myös ajatus: Kannattaako väkisin taistella luonnon tahtoa vastaan? Toisaalta ajatuksissa siintää myös varovainen mielikuva siitä, mitä mahdollisesti onnistuneen hoidon lopputuloksena saattaisi syntyä.
Varsinainen tulos tänään oli se, että vasemmalla puolella munatorvi on auki. Oikealla puolellakin se on lääkärin mukaan auki, mutta virtaus oli vaan hitaampaa kuin toisella puolella. Lisäksi kohdun takaa löytyi yksi myooma (täytyy googlata lisätietoa) ja kystastakin se mainitsi sanelussa (vaarattomia ilmeisesti molemmat). Kirjallisesta raportista selviää sitten tarkemmat yksityiskohdat. Sain reseptit clomifeniin ja puregoniin, molempien tarkoitus on kypsyttää munasoluja. Seuraavaksi menetellään siten, että kuukautisten alettua soitan polille ja varaan ajan pisto-opetukseen (Puregon), samalla varmistetaan, että minulle löytyy hoitojakson ajaksi hoitajat ja lääkärit. Sitten ei muuta kuin lääkekuurille, piikittelemään ja sitä rataa. Itsellekin koko kuvio on vielä vieras... Katsotaan lähteekö rumba käyntiin tämän vuoden puolella. Jännää.
Itse tutkimus meni paremmin kuin hyvin. Kuten aiemmin totesinkin, kipukynnykseni on korkea ja nyt se tuli jälleen todistettua. Olin ottanut aamulla 2x400 ibumaxia, sekin vaikutti varmaan osaltaan siihen, että kestin tutkimuksen niin hyvin. Hoitaja ja lääkäri varoittelivat etukäteen, että tulee varmaan käymään kipeää. Tutkimuksen aikana hoitaja kysyi moneen otteeseen, miltä tuntuu ja käykö kipeää. Hän totesi minun vaikuttavan todella rauhalliselta kun en ole yhtään liikahtanut tai päästänyt ääntäkään. Lääkärikin sanoi, että minulla on todella hyvä sietokyky.
Rauhallinen olinkin, koska tutkimus ei tuntunut YHTÄÄN kivuliaalta. Ainoastaan pientä epämiellyttävyyden tunnetta, kuukautiskipua muistuttavaa, tuntui silloin, kun lääkäri "pumppasi" ilmaa munatorviin. Operaatiohan siis eteni siten, että aluksi tehtiin pesu, sitten vuorotellen munatorviin laitettiin ilmaa ja suolaliuosta. Samalla lääkäri katsoi uä-kuvasta, liikkuuko neste, tästä syystä tutkimuksen aikana piti pysyä liikkumattomana. Tutkimuksen jälkeen tuli aivan hitusen vuotoa ja tutkimuksessa käytettyjä nesteitä ulos, suoja oli siis tarpeen. Lopuksi hoitaja antoi antibiootteja mahdollisten tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.
Palvelu oli kiitettävää, sekä hoitaja että lääkäri välittävän oloisia, "lämpimiä" hoitoalan ammattilaisia. Siitä olen tyytyväinen. Tyytyväinen voin olla myös siitä, että nyt on konkreettinen suunnitelma jatkolle. Seuraavassa kierrossa JO mahdollisesti voidaan aloittaa INSEMINAATIOHOITO. Ja siitäkös minä olenkin nyt kauhistuneen järkyttynyt ja samalla odottavan innostunut! Ikäkuun päivänä en olisi uskonut, että tässä lapsiprojektissa joudutaan näin pitkälle menemään. Inseminaatiohoito sananakin jo kuulostaa siltä, että se koskee aivan joitakin muita kuin meitä. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Samalla mielessä myllertää myös ajatus: Kannattaako väkisin taistella luonnon tahtoa vastaan? Toisaalta ajatuksissa siintää myös varovainen mielikuva siitä, mitä mahdollisesti onnistuneen hoidon lopputuloksena saattaisi syntyä.
Varsinainen tulos tänään oli se, että vasemmalla puolella munatorvi on auki. Oikealla puolellakin se on lääkärin mukaan auki, mutta virtaus oli vaan hitaampaa kuin toisella puolella. Lisäksi kohdun takaa löytyi yksi myooma (täytyy googlata lisätietoa) ja kystastakin se mainitsi sanelussa (vaarattomia ilmeisesti molemmat). Kirjallisesta raportista selviää sitten tarkemmat yksityiskohdat. Sain reseptit clomifeniin ja puregoniin, molempien tarkoitus on kypsyttää munasoluja. Seuraavaksi menetellään siten, että kuukautisten alettua soitan polille ja varaan ajan pisto-opetukseen (Puregon), samalla varmistetaan, että minulle löytyy hoitojakson ajaksi hoitajat ja lääkärit. Sitten ei muuta kuin lääkekuurille, piikittelemään ja sitä rataa. Itsellekin koko kuvio on vielä vieras... Katsotaan lähteekö rumba käyntiin tämän vuoden puolella. Jännää.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Polille päin
Jopas siitä on vierähtänyt aikaa kun viimeksi täällä kirjoittelin. Tällä hetkellä tilanne on se, että odottelen pääsyä munatorvien aukiolotutkimukseen. Aika on ensi viikolla ja hieman jännittää, koska olen mennyt lukemaan "kauhukertomuksia" kyseisestä operaatiosta. Polin virkailija kehoittikin ottamaan särkylääkettä reippaasti aamulla. Minulla on korkea kipukynnys, mutta ainahan se tuntematon jollakin tavalla pelottaa/jännittää.
Fiilikset tällä hetkellä lapsettomuuden suhteen: Odotukset eivät ole tulevaisuuden suhteen korkealla. Vaikka ikää on vain himpun verran yli kolmekymmentä, silti ajattelen jo olevani "vanha äiti", jos raskaudun joku päivä. Unelmissani on kuitenkin ollut kaksi lasta, kakkosen kohdalla tuntisin varmaan olevani jo ihan "dino äiti". Juuri em. syystä en ajattele lopullisen lapsettomuuden olevan katastrofi. Jos emme onnistu saamaan lasta enää alulle, niin on varmaan tarkoitettu.
Odotukset ovat alhaalla senkin vuoksi, että olen pettynyt kunnalliseen terveydenhoitoon, etenkin siis lapsettomuuden hoitoon. Palvelu on ERITTÄIN hidasta. Vajaa vuosi sitten aloitettiin tämä tutkimusprosessi julkisella puolella, ja mitä sen aikana on saatu aikaan: naisen ulkoinen tutkimus, ultraäänikuvaus, verikokeet, ja mieheltä simppanäyte. Tuntuu, että tämä on ollut sellaista räpellystä ja ajan peluuta. Missä toiminta ja todelliset toimenpiteet? Nyt keskiviikkona oikeasti tapahtuu jotakin. Toivotaan, että siitä löytyy meille apu.
Fiilikset tällä hetkellä lapsettomuuden suhteen: Odotukset eivät ole tulevaisuuden suhteen korkealla. Vaikka ikää on vain himpun verran yli kolmekymmentä, silti ajattelen jo olevani "vanha äiti", jos raskaudun joku päivä. Unelmissani on kuitenkin ollut kaksi lasta, kakkosen kohdalla tuntisin varmaan olevani jo ihan "dino äiti". Juuri em. syystä en ajattele lopullisen lapsettomuuden olevan katastrofi. Jos emme onnistu saamaan lasta enää alulle, niin on varmaan tarkoitettu.
Odotukset ovat alhaalla senkin vuoksi, että olen pettynyt kunnalliseen terveydenhoitoon, etenkin siis lapsettomuuden hoitoon. Palvelu on ERITTÄIN hidasta. Vajaa vuosi sitten aloitettiin tämä tutkimusprosessi julkisella puolella, ja mitä sen aikana on saatu aikaan: naisen ulkoinen tutkimus, ultraäänikuvaus, verikokeet, ja mieheltä simppanäyte. Tuntuu, että tämä on ollut sellaista räpellystä ja ajan peluuta. Missä toiminta ja todelliset toimenpiteet? Nyt keskiviikkona oikeasti tapahtuu jotakin. Toivotaan, että siitä löytyy meille apu.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Kesälomalla muutkin kuin minä
Soitin polille varatakseni munatorvien aukiolotutkimukseen ajan. Elokuussa tarttis kuulemma vasta soitella, nyt lääkäri oli jo lomilla. Kukaan muu ei osaa tehdä juuri kyseistä asiaa, ja hoitaja myönsikin, että he ovat tästä lekurista riippuvaisia.
Ketutti ihan vietävästi, ja pienen pieni itkukin puhelun jälkeen pääsi. Ihan vaan sen takia, että suomalainen terveyspalvelujärjestelmä on aivan p**seestä.
Ketutti ihan vietävästi, ja pienen pieni itkukin puhelun jälkeen pääsi. Ihan vaan sen takia, että suomalainen terveyspalvelujärjestelmä on aivan p**seestä.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Päivitystä
Täällä jälleen pitkästä aikaa. Ei ole vaan hirveästi ollut intoa kirjoitella. Pitkään yrittäneet ja siihen leipääntyneet kyllä varmaan ymmärtävät miksi. Jos mitään ei tapahdu, motivaatio katoaa.
Pientä päivitystä tilanteeseen: Miekkonen siis viimein kävi siemennesteanalyysissä, ja tulos oli se, että kaikki on ok niiltä osin. Pallo heitettiin minulle; minun piti ilmoittaa kun menkat alkavat, niin minulle varataan aika munatorvien aukiolotutkimukseen. No, nehän tuli ja meni, mutta työkiireiden (ja olemattoman motivaation) vuoksi aika jäi viime kuussa varaamatta. Tässä kuussa skarppaan.
Pikkuhiljaa vauvahaaveet alkavat hiipua ja niiden toteutuminen tuntua entistä epätodennäköisemmältä. Varasuunnitelmat ovat olemassa, ei se ehkä maailmanloppu ole, jos me ei vauvaa saadakaan.
Pientä päivitystä tilanteeseen: Miekkonen siis viimein kävi siemennesteanalyysissä, ja tulos oli se, että kaikki on ok niiltä osin. Pallo heitettiin minulle; minun piti ilmoittaa kun menkat alkavat, niin minulle varataan aika munatorvien aukiolotutkimukseen. No, nehän tuli ja meni, mutta työkiireiden (ja olemattoman motivaation) vuoksi aika jäi viime kuussa varaamatta. Tässä kuussa skarppaan.
Pikkuhiljaa vauvahaaveet alkavat hiipua ja niiden toteutuminen tuntua entistä epätodennäköisemmältä. Varasuunnitelmat ovat olemassa, ei se ehkä maailmanloppu ole, jos me ei vauvaa saadakaan.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Ahdistus
Aurinko paistaa ulkona, kevätsää kauneimmillaan. Mieli onkin sitten ihan toista maata. Viime aikoina on käynyt mielessä, että pitäisiköhän lopettaa koko yritysprojekti. Yksin sitä on hankala toteuttaa. Mieheni on viime kuukausina ollut yhä oikukkaampi ovulaation aikoihin (kenellä tässä on kuukautiskierto?!?), hän on toistuvasti luistanut petipuuhista juuri niinä "kriittisinä" päivinä, kehittänyt riitaa tai muuta vastaavaa, ettei tarvitse ryhtyä hommiin. Asiallisesti ja suoraan hän ei ole minulle sanonut, että hän ei lasta halua, mutta pakko kai se on minunkin toisen teoista päätellen osata luovuttaa. On tästä yritetty puhuakin, mutta ratkaisevina päivinä kaikki käydyt järkevät keskustelut unohtuvat.
Olen tämän asian kanssa aika yksin, siksi avaudun siitä tänne. Tuntuu, että kaikilla miehet ovat ihan sata lasissa hommassa mukana. Olenko ainoa, joka yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan? Ihmetyttää, miksi mies alunperin halusi alkaa yrittämään, kun nyt tuntuu kelkka kääntyneen. Ajatukseni ovat aika sekavia, varmaan kirjoituksestanikin sen huomaa. Normaalisti ajattelisin, että "nou hätä, kyllä tämä tästä ajan kanssa", mutta siinäpä se, biologinen kello tikittää eikä aikaa ole tuhlattavaksi tässä asiassa.
Olen tämän asian kanssa aika yksin, siksi avaudun siitä tänne. Tuntuu, että kaikilla miehet ovat ihan sata lasissa hommassa mukana. Olenko ainoa, joka yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan? Ihmetyttää, miksi mies alunperin halusi alkaa yrittämään, kun nyt tuntuu kelkka kääntyneen. Ajatukseni ovat aika sekavia, varmaan kirjoituksestanikin sen huomaa. Normaalisti ajattelisin, että "nou hätä, kyllä tämä tästä ajan kanssa", mutta siinäpä se, biologinen kello tikittää eikä aikaa ole tuhlattavaksi tässä asiassa.
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Progesteroniarvo
Kävin tammikuussa antamassa verinäytteen progesteroniarvon selville saamiseksi. Tuloksia ei kuulunut, joten soitin tällä viikolla polille. Arvo oli 29,6. Yritin googlailla, mitä se tarkoittaa, mutta en tullut juurikaan viisaammaksi. Jos jollakin on tietoa asiasta, sen saa kertoa. Eli verikoe otettiin siis kiertopäivänä 22 ja sen tarkoitus oli selvittää, onko ovulaatio tapahtunut.
Syy siihen, miksi tuloksia ei tullut minulle asti, on se, että he odottavat polilla mieheni toimittavan sen pirun siemennestenäytteen labraan. Vasta sen jälkeen lääkäri kirjoittaa selvityksen tuloksista ja ilmeisesti jatkotoimenpiteistä. Koko tutkimusprosessi on nyt siis jumittanut tähän näytteen odotteluun! Vaikealta tuntuu näytteen antaminen ja sen toimittaminen, suunnilleen joulukuusta asti olen yrittänyt hienovaraisesti patistaa. Viime aikoina vähemmän hienovaraisesti. Olen miettinyt syitä, miksi se tuntuu niin vaikealta, mutta pitäisi varmaan olla mies, jotta keksisin siihen vastauksen.
Syy siihen, miksi tuloksia ei tullut minulle asti, on se, että he odottavat polilla mieheni toimittavan sen pirun siemennestenäytteen labraan. Vasta sen jälkeen lääkäri kirjoittaa selvityksen tuloksista ja ilmeisesti jatkotoimenpiteistä. Koko tutkimusprosessi on nyt siis jumittanut tähän näytteen odotteluun! Vaikealta tuntuu näytteen antaminen ja sen toimittaminen, suunnilleen joulukuusta asti olen yrittänyt hienovaraisesti patistaa. Viime aikoina vähemmän hienovaraisesti. Olen miettinyt syitä, miksi se tuntuu niin vaikealta, mutta pitäisi varmaan olla mies, jotta keksisin siihen vastauksen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)