Operaziooni

Aukiolotutkimus takana. Huh, melko sekavat tuntemukset tällä hetkellä koko projektista!

Itse tutkimus meni paremmin kuin hyvin. Kuten aiemmin totesinkin, kipukynnykseni on korkea ja nyt se tuli jälleen todistettua. Olin ottanut aamulla 2x400 ibumaxia, sekin vaikutti varmaan osaltaan siihen, että kestin tutkimuksen niin hyvin. Hoitaja ja lääkäri varoittelivat etukäteen, että tulee varmaan käymään kipeää. Tutkimuksen aikana hoitaja kysyi moneen otteeseen, miltä tuntuu ja käykö kipeää. Hän totesi minun vaikuttavan todella rauhalliselta kun en ole yhtään liikahtanut tai päästänyt ääntäkään. Lääkärikin sanoi, että minulla on todella hyvä sietokyky.

Rauhallinen olinkin, koska tutkimus ei tuntunut YHTÄÄN kivuliaalta. Ainoastaan pientä epämiellyttävyyden tunnetta, kuukautiskipua muistuttavaa, tuntui silloin, kun lääkäri "pumppasi" ilmaa munatorviin. Operaatiohan siis eteni siten, että aluksi tehtiin pesu, sitten vuorotellen munatorviin laitettiin ilmaa ja suolaliuosta. Samalla lääkäri katsoi uä-kuvasta, liikkuuko neste, tästä syystä tutkimuksen aikana piti pysyä liikkumattomana. Tutkimuksen jälkeen tuli aivan hitusen vuotoa ja tutkimuksessa käytettyjä nesteitä ulos, suoja oli siis tarpeen. Lopuksi hoitaja antoi antibiootteja mahdollisten tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.

Palvelu oli kiitettävää, sekä hoitaja että lääkäri välittävän oloisia, "lämpimiä" hoitoalan ammattilaisia. Siitä olen tyytyväinen. Tyytyväinen voin olla myös siitä, että nyt on konkreettinen suunnitelma jatkolle. Seuraavassa kierrossa JO mahdollisesti voidaan aloittaa INSEMINAATIOHOITO. Ja siitäkös minä olenkin nyt kauhistuneen järkyttynyt ja samalla odottavan innostunut! Ikäkuun päivänä en olisi uskonut, että tässä lapsiprojektissa joudutaan näin pitkälle menemään. Inseminaatiohoito sananakin jo kuulostaa siltä, että se koskee aivan joitakin muita kuin meitä. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Samalla mielessä myllertää myös ajatus: Kannattaako väkisin taistella luonnon tahtoa vastaan? Toisaalta ajatuksissa siintää myös varovainen mielikuva siitä, mitä mahdollisesti onnistuneen hoidon lopputuloksena saattaisi syntyä.

Varsinainen tulos tänään oli se, että vasemmalla puolella munatorvi on auki. Oikealla puolellakin se on lääkärin mukaan auki, mutta virtaus oli vaan hitaampaa kuin toisella puolella. Lisäksi kohdun takaa löytyi yksi myooma (täytyy googlata lisätietoa) ja kystastakin se mainitsi sanelussa (vaarattomia ilmeisesti molemmat). Kirjallisesta raportista selviää sitten tarkemmat yksityiskohdat. Sain reseptit clomifeniin ja puregoniin, molempien tarkoitus on kypsyttää munasoluja. Seuraavaksi menetellään siten, että kuukautisten alettua soitan polille ja varaan ajan pisto-opetukseen (Puregon), samalla varmistetaan, että minulle löytyy hoitojakson ajaksi hoitajat ja lääkärit. Sitten ei muuta kuin lääkekuurille, piikittelemään ja sitä rataa. Itsellekin koko kuvio on vielä vieras... Katsotaan lähteekö rumba käyntiin tämän vuoden puolella. Jännää.

Polille päin

Jopas siitä on vierähtänyt aikaa kun viimeksi täällä kirjoittelin. Tällä hetkellä tilanne on se, että odottelen pääsyä munatorvien aukiolotutkimukseen. Aika on ensi viikolla ja hieman jännittää, koska olen mennyt lukemaan "kauhukertomuksia" kyseisestä operaatiosta. Polin virkailija kehoittikin ottamaan särkylääkettä reippaasti aamulla. Minulla on korkea kipukynnys, mutta ainahan se tuntematon jollakin tavalla pelottaa/jännittää.

Fiilikset tällä hetkellä lapsettomuuden suhteen: Odotukset eivät ole tulevaisuuden suhteen korkealla. Vaikka ikää on vain himpun verran yli kolmekymmentä, silti ajattelen jo olevani "vanha äiti", jos raskaudun joku päivä. Unelmissani on kuitenkin ollut kaksi lasta, kakkosen kohdalla tuntisin varmaan olevani jo ihan "dino äiti". Juuri em. syystä en ajattele lopullisen lapsettomuuden olevan katastrofi. Jos emme onnistu saamaan lasta enää alulle, niin on varmaan tarkoitettu.

Odotukset ovat alhaalla senkin vuoksi, että olen pettynyt kunnalliseen terveydenhoitoon, etenkin siis lapsettomuuden hoitoon. Palvelu on ERITTÄIN hidasta. Vajaa vuosi sitten aloitettiin tämä tutkimusprosessi julkisella puolella, ja mitä sen aikana on saatu aikaan: naisen ulkoinen tutkimus, ultraäänikuvaus, verikokeet, ja mieheltä simppanäyte. Tuntuu, että tämä on ollut sellaista räpellystä ja ajan peluuta. Missä toiminta ja todelliset toimenpiteet? Nyt keskiviikkona oikeasti tapahtuu jotakin. Toivotaan, että siitä löytyy meille apu.