Valoa(ko) tunnelin päässä

Kiitos teille ihanat kanssabloggaajat vertaistuesta. Olin niin maassa pari päivää sitten. Kommentit auttoivat jaksamaan kun huomasin, että muutkin pyörittelevät samansuuntaisia asioita mielessään aina välillä. Nyt mieliala on parempi, yritystäkin on hiukan viritelty. Eiköhän se tästä.

Pattitilanne

Minä ja miesystäväni olemme molemmat "mulle kaikki heti nyt" -ihmisiä. Haluamme, että se mikä milloinkin juolahtaa mieleen, tapahtuu välittömästi. Malttia löytyy heikonlaisesti.

Tämän luonteenpiirteen vuoksi olemme nyt ajautuneet melko syvälle allikkoon. Siltä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Aiemmin ajatus vauvahaaveista sai meidät helpostikin ryhtymään toimeen ovulaation aikoihin, jotta projekti saisi joskus toivotunlaisen päätöksen. Viime kierrossa alkoi näkyä selkeitä merkkejä pakkopullamaisuudesta. On niitä aiemminkin ollut, mutta uskon, että kuitenkin normaalissa määrin. Tässä kierrossa tuntuu iskeneen totaalinen turnausväsymys. Molempia ahdistaa pelkkä ajatuskin puuhastelusta. Kaikki luonnollisuus ja spontaanisuus on kadonnut. Tämä asia surettaa minua valtavasti tällä hetkellä. Olemmeko tuhonneet lopullisesti jotakin suhteestamme sen vuoksi, että teimme siitä liian suunnitelmallista? Ja miten ihmeessä onnistumme saamaan lapsen alulle, jos tämä näin hankalaksi menee?

Olen yrittänyt miettiä, miksi moinen romahdus tuli. Emme (muka) jaksa enää yrittää, koska se ei ole tuottanut tulosta tähänkään mennessä. Vauvahan pitäisi meidän malttamattomien mielestä saada alulle nyt heti. Pettymyksen tunteet ovat niin musertavia, että motivaatio on nolla.

Toivon todellakin, että mieliala lähtee nousuun ja että tilanteemme paranisi. Jostakin pitäisi saada uutta potkua ja luottoa siihen, että yrittäminen palkitaan vielä. Tämä mieliala on poikkeuksellista siinäkin mielessä, että yleensä ovulaation lähestyessä olen tarmoa täynnä ja hitusen positiivisellakin fiiliksellä, mitä tulee projektiin.

Sadonkorjuuaika

Huono sato oli viimeisimmässäkin kierrossa. Tänään käynnistyi uusi kierto, edellisen jäädessä vain 24 päivän mittaiseksi. En muista koska viimeksi olisi näin lyhykäinen ollut.

Mieliala on apea. Kesään tuli ladattua ehkä liikaakin odotuksia. Ajattelin, että kesässä olisi jotakin "taikaa" ja hedelmällisyyteni olisi herännyt uuteen uskoon. Uskoin, että kesäloman stressitön olotila olisi ollut eduksi tässä projektissa. Mutta ei niin ei. Nyt ollaan taas työelämän pyörteissä ja työni on aika hektistä, se tuskin on eduksi vauvaprojektissa. Miksi tämän pitää olla näin pirun hankalaa? Kuten monet muutkin bloggarit ovat ihmetellen todenneet: Eikö kyseessä pitäisi olla maailman luonnollisin asia. Eihän tämän pitäisi mitään avaruustiedettä olla.

Piiri pieni pyörii -ajatuksissani

Tämän kierron otolliset hetket mahdollisesti sössittiin, mahdollisesti ei. Sen näkee sitten myöhemmin. Kiitos Miraana ja Luna kommenteista. Niin kai se on, että ei tämä homma niin kellontarkkaa  ja säännöllistä ole. Ovuloimisajankohdat voivat vaihdella reilustikin eri kierroissa.

Meneillään kp 21, ei mitään tavallisesta poikkeavaa. Oireet ovat pikemminkin mentaalisella puolella, vauvakuume taitaa olla aika kova. Huomaan joka puolella missä kuljenkin pieniä vauvoja, lastenvaunuja ja niitä raskausmahoja. Vauvojen ihasteleminen tässä mittakaavassa on minulle sinänsä uutta, koska aiemmin elämässäni en ole kiinnittänyt vauvoihin sen kummempaa huomiota. Toki vauvat ovat aina söpöjä olleet, mutta nyt ne ovat aivan ylisöpöjä. Joskus ajattelin, että minulle ei varmaan koskaan edes tule vauvakuumetta. Ollessani 28 -vuotias, kuume kuitenkin sai minut valtaansa, aivan yllättäen, käsittämättömän vahvana. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Ajatukset pyörii paljon tämän aiheen ympärillä ja siksi ajattelinkin, että luen jonkun aiheeseen liittyvän kirjan, kun kumminkin näitä asioita mietin. Lainasin kirjastosta Anna Pihlajaniemen "Adoptiomatkan". Kirja oli koskettava, suosittelen lukemaan. Kirja viimeistään herättää ajattelemaan, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys. Ja senhän olin jo ymmärtänyt, kun yritystä kuitenkin on jo takana.

Ovulaatioihmettelyä

Eilen oli kp 14 ja olin jostakin syystä aivan varma, että ovulaatio sattuu sille päivälle. Totta kai se sattuu, niinhän kävi viime kierrossakin. Kiertoni kun keskimäärin ovat 28-29 pv. ja kroppani toimii niiltä osin hyvin. Aluksi ajattelin, että en ala edes testaamaan, mutta sitten muistin, että viime kuulta jäi yksi testitikku käyttämättä. Käytin sen...mutta testi näytti negaa. Hups. Nyt täällä pohdiskelen, että mihin se ovis meni? Joko se oli? Vai onko se vasta tulossa? Tai se kaamein vaihtoehto, ovuloinko edes joka kierrossa? Tiedän, että yhden testin perusteella ei kannata juurikaan mitään päätelmiä tehdä tai paniikkia kehittää, mutta herättäähän se kysymyksiä... Ei olisi pitänyt testata, tästä lähtien pysyn kaukana kaikenmaailman testeistä. Ehkä.