Ahdistus

Aurinko paistaa ulkona, kevätsää kauneimmillaan. Mieli onkin sitten ihan toista maata. Viime aikoina on käynyt mielessä, että pitäisiköhän lopettaa koko yritysprojekti. Yksin sitä on hankala toteuttaa. Mieheni on viime kuukausina ollut yhä oikukkaampi ovulaation aikoihin (kenellä tässä on kuukautiskierto?!?), hän on toistuvasti luistanut petipuuhista juuri niinä "kriittisinä" päivinä, kehittänyt riitaa tai muuta vastaavaa, ettei tarvitse ryhtyä hommiin. Asiallisesti ja suoraan hän ei ole minulle sanonut, että hän ei lasta halua, mutta pakko kai se on minunkin toisen teoista päätellen osata luovuttaa. On tästä yritetty puhuakin, mutta ratkaisevina päivinä kaikki käydyt järkevät keskustelut unohtuvat.

Olen tämän asian kanssa aika yksin, siksi avaudun siitä tänne. Tuntuu, että kaikilla miehet ovat ihan sata lasissa hommassa mukana. Olenko ainoa, joka yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan? Ihmetyttää, miksi mies alunperin halusi alkaa yrittämään, kun nyt tuntuu kelkka kääntyneen. Ajatukseni ovat aika sekavia, varmaan kirjoituksestanikin sen huomaa. Normaalisti ajattelisin, että "nou hätä, kyllä tämä tästä ajan kanssa", mutta siinäpä se, biologinen kello tikittää eikä aikaa ole tuhlattavaksi tässä asiassa.

Progesteroniarvo

Kävin tammikuussa antamassa verinäytteen progesteroniarvon selville saamiseksi. Tuloksia ei kuulunut, joten soitin tällä viikolla polille. Arvo oli 29,6. Yritin googlailla, mitä se tarkoittaa, mutta en tullut juurikaan viisaammaksi. Jos jollakin on tietoa asiasta, sen saa kertoa. Eli verikoe otettiin siis kiertopäivänä 22 ja sen tarkoitus oli selvittää, onko ovulaatio tapahtunut.

Syy siihen, miksi tuloksia ei tullut minulle asti, on se, että he odottavat polilla mieheni toimittavan sen pirun siemennestenäytteen labraan. Vasta sen jälkeen lääkäri kirjoittaa selvityksen tuloksista ja ilmeisesti jatkotoimenpiteistä. Koko tutkimusprosessi on nyt siis jumittanut tähän näytteen odotteluun! Vaikealta tuntuu näytteen antaminen ja sen toimittaminen, suunnilleen joulukuusta asti olen yrittänyt hienovaraisesti patistaa. Viime aikoina vähemmän hienovaraisesti. Olen miettinyt syitä, miksi se tuntuu niin vaikealta, mutta pitäisi varmaan olla mies, jotta keksisin siihen vastauksen.