perjantai 9. maaliskuuta 2012

Progesteroniarvo

Kävin tammikuussa antamassa verinäytteen progesteroniarvon selville saamiseksi. Tuloksia ei kuulunut, joten soitin tällä viikolla polille. Arvo oli 29,6. Yritin googlailla, mitä se tarkoittaa, mutta en tullut juurikaan viisaammaksi. Jos jollakin on tietoa asiasta, sen saa kertoa. Eli verikoe otettiin siis kiertopäivänä 22 ja sen tarkoitus oli selvittää, onko ovulaatio tapahtunut.

Syy siihen, miksi tuloksia ei tullut minulle asti, on se, että he odottavat polilla mieheni toimittavan sen pirun siemennestenäytteen labraan. Vasta sen jälkeen lääkäri kirjoittaa selvityksen tuloksista ja ilmeisesti jatkotoimenpiteistä. Koko tutkimusprosessi on nyt siis jumittanut tähän näytteen odotteluun! Vaikealta tuntuu näytteen antaminen ja sen toimittaminen, suunnilleen joulukuusta asti olen yrittänyt hienovaraisesti patistaa. Viime aikoina vähemmän hienovaraisesti. Olen miettinyt syitä, miksi se tuntuu niin vaikealta, mutta pitäisi varmaan olla mies, jotta keksisin siihen vastauksen.

4 kommenttia:

  1. No höh. Oonpa kyllä joistakin muistakin blogeista samaa lukenut, että mies ei ole ollut kovin innokas näytettä viemään. Onko siinä sitten takana se, että pelkää siitä vikaa löytyvän vai mikä, mutta ärsyttää varmasti... Kuitenkin nainen on lopulta sitten se, jolle kaikki epämukavatkin toimenpiteet tehdään. Yhden näytteen vieminen ei siis pitäisi olla niin hankalaa, purkkiin runkkaus ja siinä se. :|
    (Meillä mies oli jopa vähän kiinnostunut siitä tuloksesta, joten ei siksikään sen viemistä vitkastellut. :D)

    VastaaPoista
  2. Hienovaraista vihjailua miehet ei ymmärrä. Itsekin aikanaan yritin vihjailla, että vois näytteen käydä antamassa, mutta vasta kun annoin miehelle puhelinnumeron klinikalle käteen ja sanoin, että "varaat ajan tänään klo 13 mennessä", niin mies hoiti asian :)

    VastaaPoista
  3. Yleensä mieheni on utelias uusien asioiden suhteen, mutta tämä asia tuntuu kasvaneen hurjan isoksi möröksi. Eipä ne pelot taida kuitenkaan mihinkään helpottaa, jos niitä juoksee vaan pakoon... Hienovaraista vihjailua harrastin aluksi, mutta kuten kirjoitin, viime aikoina olen ihan suorasanaisesti käskenyt. Pakottamisen tielle en kuitenkaan haluaisi lähteä, koska silloin ei välttämättä olla hyvillä vesillä.

    VastaaPoista
  4. Keskustelun tie on aina hyvä, joskin hidas. Kysy miksi miehesi vastustaa näytteen antamista ja keksi keinoja hankalan kohdan kiertämiseen. Miehet on helposti (no ainakin minun mieheni) :) vähän yksioikoisia, eivät näe kaikkia mahdollisia ratkaisuja nenänsä edessä.
    Jos hankalaa on se koppi sairaalassa tai ajatus purkkirunkkauksesta, purkin voi pyytää kotiin ja sä voit auttaa miestä hommassa. Niin se ei tunnu liian kliiniseltä.

    Tai jos pelottaa tulokset, on tärkeä jatkokysymys haluaako mies lapsia sitten ollenkaan. Jos ei luomusti ole onnistunut, ainoa tie lastensaantiin alkaa näytteen antamisella. Se on joko tai, lapsia tai ei, antaako mies pelkojensa (tai jonkun vähäpätöisen pikkuasian joka vaivaa miestä) tehdä loppuelämän ratkaisun teidän molempien elämässä vai ottaako hän itseään niskasta kiinni ja kohtaa pelot. Tärkeää on painottaa, että tämä ei ole uhkaus vaan fakta, jolle sinä et voi mitään, kunhan sanot sen ääneen. Tässä kohtaa voi myös selkein sanoin mainita kuinka tärkeää sinulle on lapsien saanti, kunhan et ala uhkailla parisuhteella. Selkeitä, lyhyitä lauseita hitaasti puhuttuna eikä asioissa hyppimistä niin miehelle uppoaa päähän kuinka tärkeästä ja isosta asiasta onkaan kyse. :) Ja sanon tämän yhtään miehiä vähättelemättä, ihmisillä vain on erilaisia tapoja käsitellä ja ymmärtää puhuttua viestiä.

    Toinen vaihtoehto on kirjoittaa kysymykset ja seuraamukset paperille ja antaa miehen lukea sitä kaikessa rauhassa.

    VastaaPoista