Täällä vietetään vauvaprojektin suhteen hiljaiseloa. Ihan totaalista sellaista. Kirjoittelinkin jo syksyllä ongelmistamme, mitä tulee käytännön puuhien suorittamiseen. Makkarissamme ei ole muuta toimintaa kuin nukkuminen. Yrittämistä on jatkunut tuloksettomana jo niin kauan, että molemmilla on mennyt maku koko hommasta. Miekkosella varmaan jopa enemmän. Minua sentään on jotenkin jaksanut motivoida toivonrippeet, mitä jäljellä vielä on. Pyhästä hengestä tässä tuskin raskaudutaan (vaikka siinä yhdessä satukirjassa Maria-nimiselle tädille niin tapahtuikin), joten aika matalaksi tämä ongelma mielen vetää.
Tutkimuksetkin junnaavat paikallaan, koska mies ei ole toimittanut siemennestenäytettään poliklinikalle. Jatkotoimenpiteisiin ryhdytään vasta kun se on tutkittu. Olen yrittänyt asiassa hoputtaa, mutta minkäs teet kun toisella motivaatio on nolla, ellei jopa miinuksella. Että tällaista tänne. Jippii.
Voi itku. Ikävää. Toivottavasti pääsette jossain vaiheessa etenemään. Ihmeellisiä kapistuksia nuo miehet =)
VastaaPoistaTilanteen tekee hankalaksi se, että molemmat ovat menettäneet mielenkiinnon, eli kumpikaan ei edes yritä mitään. En voi siis miekkostakaan liiemmin syytellä, kun itsellä sama vika. Sen näytteen suhteen mies saisi kyllä alkaa toimimaan!
VastaaPoista