Nyt on taas se aika vuodesta kun postilaatikkoon alkaa tipahdella toisten ipanoiden naamatauluilla varustetut joulukortit. Ehkä sen ensimmäisen kortin vielä ymmärtää, siis silloin kun lapsi on vielä alle yksivuotias vauva. Mutta siihen ei ymmärrykseni enää riitäkään, kun korteissa komeilee jo kohta kouluikäisiä kakaroita. En minä niitä ainakaan halua, mieluummin ihastelisin jotakin kaunista jouluista kuvaa. Onhan se oma mukula tietysti maailman ihanin ja nätein, mutta järki käteen, kiitos.
Tämä purkaushan ei sitten millään tavalla liittynyt lapsettomuuteemme.
En itsekään oikein ymmärrä noita vauvajoulukortteja. Meidänkin suvussa ja lähipiirissä on lapsettomia, joille ei edes tulisi mieleen laittaa joulukorttia, jossa on vauvamme kuva. En myöskään koko suvulle laittaisi sellaisia kortteja, mutta kukin tavallaan.
VastaaPoistaMe laitettiin tänä jouluna vain kummeille ja perheenjäsenille (isovanhemmat ja meidän sisarukset) sellaiset vauvakortit. Niissäkään tyttö ei ole pääosassa, vaan ovat muutenkin jouluiset; itse askarrellut. Tulevina vuosina todennäköisesti askartelen ihan taas tavallisia joulukortteja.