Odottelua

Odottavan aika on pitkä. Kp 27 ja mitä suuremmaksi kp:t käyvät, sitä enemmän aika tuntuu matelevan. Jotkut kutsuvat näitä päiviä piinapäiviksi. Ehkä vähän yläkanttiin osuva ilmaus omalla kohdallani. Tai en tiedä. Kaipa se sitten on piinallista kun malttamattomana odottaa jotakin tapahtuvan, suuntaan tai toiseen, mielellään siihen toiseen.

Mahdollisia raskausoireita kyttäilin silloin kun yritys oli melko alussa, mutta jossakin vaiheessa luovuin siitä. Siinä määrin kun se on mahdollista.. Yritän olla mahdollisimman realisti tässä asiassa, jotten tippuisi kovin korkealta. Mikään himotestaaja en myöskään ole, ainoastaan yhden raskaustestin olen elämässäni tehnyt. Turhaan senkin. Viime kierrossa tein ihka ensimmäiset ovulaatiotestit, ja olihan se huikea juttu kun kahden negan jälkeen sain ovulaatioplussan. En olisi uskonut kuinka iloiseksi se teki minut. Päällimmäinen ajatus oli: "Se (kroppani) toimii sittenkin!" .

Tai onhan se ollut tiedossa, että kroppa toimii...mitä tulee menkkoihin. Ehkäisypillereitä en ole syönyt vuosiin ja menkat tulevat aina ajallaan. Kp:t on 26-30. Jossakin mieleni sopukoissa kuitenkin aavistelin, että tässä raskautumisasiassa kroppani ei enää kuljekaan niin kuin juna (vaikken aivan uskonutkaan, että kuukausikaupalla saisi esikoista yrittää). Siksipä plussan ilmestyminen ovulaatiotestiin oli aivan mahtava juttu.

Tämänhetkisiä tuntemuksia:

• Menkat tulossa selvästikin. Naama kukkii, leuka pahin ongelmakohta.
• Vatsa on ollut kovana jo muutaman päivän. Tätä en ole ennen huomannut, mutta googlaamalla selvisi, että se on normaalia ennen menkkoja.
• Olo on kuin katujyrän alle jääneellä, vähän kuin krapulassa. Nukun melko levottomasti ennen kuukautisten alkua.
• Rintavarustus aavistuksen verran herkkä, kuten aina ennen "niiden" alkua.