Tänään tuikkasin ensimmäisen puregon-annoksen itseeni, huomenna toinen samanlainen. Melkoinen operaatio oli laittaa piikki toimintakuntoon, mutta ohjeita seuraamalla homma sujui hyvin. Polilla harjoiteltiin hoitajan kanssa piikin laittoa keittosuolalla, mutta jännitti siltikin etukäteen, onnistuuko piikittäminen. Kyseinen lääke on nimittäin aika arvokas tuhlattavaksi, n. 140€! Siitä saa kela-korvauksen, mutta silti. Siihen vielä n. 60€ clomifenit. Ei ihme, että tilit eivät ehdi nähdä toisiaan. Toivottavasti kyseisiä lääkkeitä ei tarvitse ostaa useasti...
Onhan tämä lapsettomuus melkoinen piikki lihassani, mutta en usko, että olen valmis kovin pitkällisiin hedelmöityshoitoihin. Jos lasta ei kuulu kohtuullisessa ajassa, on ehkä parempi antaa asian olla. Tältä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Näihin ajatuksiin vaikuttaa varmastikin se, että tunsin tänään oloni tosi hölmöksi piikitellessäni itseäni. Kyllä siitä hommasta on luonnollisuus kaukana! Kuten aiemmin kirjoitinkin, jälleen tuli mieleen -onko mitään järkeä kapinoida luonnon tahtoa vastaan? Kai sen lapsen pitäisi tulla ihan luonnostaan, jos se on tullakseen.
No joka tapauksessa, torstaina ultrassa nähdään, ovatko lääkkeet tepsineet.
Tällaisia ajatuksia tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti