Päivitystä

Täällä jälleen pitkästä aikaa. Ei ole vaan hirveästi ollut intoa kirjoitella. Pitkään yrittäneet ja siihen leipääntyneet kyllä varmaan ymmärtävät miksi. Jos mitään ei tapahdu, motivaatio katoaa.

Pientä päivitystä tilanteeseen: Miekkonen siis viimein kävi siemennesteanalyysissä, ja tulos oli se, että kaikki on ok niiltä osin. Pallo heitettiin minulle; minun piti ilmoittaa kun menkat alkavat, niin minulle varataan aika munatorvien aukiolotutkimukseen. No, nehän tuli ja meni, mutta työkiireiden (ja olemattoman motivaation) vuoksi aika jäi viime kuussa varaamatta. Tässä kuussa skarppaan.

Pikkuhiljaa vauvahaaveet alkavat hiipua ja niiden toteutuminen tuntua entistä epätodennäköisemmältä. Varasuunnitelmat ovat olemassa, ei se ehkä maailmanloppu ole, jos me ei vauvaa saadakaan.

Ahdistus

Aurinko paistaa ulkona, kevätsää kauneimmillaan. Mieli onkin sitten ihan toista maata. Viime aikoina on käynyt mielessä, että pitäisiköhän lopettaa koko yritysprojekti. Yksin sitä on hankala toteuttaa. Mieheni on viime kuukausina ollut yhä oikukkaampi ovulaation aikoihin (kenellä tässä on kuukautiskierto?!?), hän on toistuvasti luistanut petipuuhista juuri niinä "kriittisinä" päivinä, kehittänyt riitaa tai muuta vastaavaa, ettei tarvitse ryhtyä hommiin. Asiallisesti ja suoraan hän ei ole minulle sanonut, että hän ei lasta halua, mutta pakko kai se on minunkin toisen teoista päätellen osata luovuttaa. On tästä yritetty puhuakin, mutta ratkaisevina päivinä kaikki käydyt järkevät keskustelut unohtuvat.

Olen tämän asian kanssa aika yksin, siksi avaudun siitä tänne. Tuntuu, että kaikilla miehet ovat ihan sata lasissa hommassa mukana. Olenko ainoa, joka yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan? Ihmetyttää, miksi mies alunperin halusi alkaa yrittämään, kun nyt tuntuu kelkka kääntyneen. Ajatukseni ovat aika sekavia, varmaan kirjoituksestanikin sen huomaa. Normaalisti ajattelisin, että "nou hätä, kyllä tämä tästä ajan kanssa", mutta siinäpä se, biologinen kello tikittää eikä aikaa ole tuhlattavaksi tässä asiassa.

Progesteroniarvo

Kävin tammikuussa antamassa verinäytteen progesteroniarvon selville saamiseksi. Tuloksia ei kuulunut, joten soitin tällä viikolla polille. Arvo oli 29,6. Yritin googlailla, mitä se tarkoittaa, mutta en tullut juurikaan viisaammaksi. Jos jollakin on tietoa asiasta, sen saa kertoa. Eli verikoe otettiin siis kiertopäivänä 22 ja sen tarkoitus oli selvittää, onko ovulaatio tapahtunut.

Syy siihen, miksi tuloksia ei tullut minulle asti, on se, että he odottavat polilla mieheni toimittavan sen pirun siemennestenäytteen labraan. Vasta sen jälkeen lääkäri kirjoittaa selvityksen tuloksista ja ilmeisesti jatkotoimenpiteistä. Koko tutkimusprosessi on nyt siis jumittanut tähän näytteen odotteluun! Vaikealta tuntuu näytteen antaminen ja sen toimittaminen, suunnilleen joulukuusta asti olen yrittänyt hienovaraisesti patistaa. Viime aikoina vähemmän hienovaraisesti. Olen miettinyt syitä, miksi se tuntuu niin vaikealta, mutta pitäisi varmaan olla mies, jotta keksisin siihen vastauksen.

Hiljaista on

Täällä vietetään vauvaprojektin suhteen hiljaiseloa. Ihan totaalista sellaista. Kirjoittelinkin jo syksyllä ongelmistamme, mitä tulee käytännön puuhien suorittamiseen. Makkarissamme ei ole muuta toimintaa kuin nukkuminen. Yrittämistä on jatkunut tuloksettomana jo niin kauan, että molemmilla on mennyt maku koko hommasta. Miekkosella varmaan jopa enemmän. Minua sentään on jotenkin jaksanut motivoida toivonrippeet, mitä jäljellä vielä on. Pyhästä hengestä tässä tuskin raskaudutaan (vaikka siinä yhdessä satukirjassa Maria-nimiselle tädille niin tapahtuikin), joten aika matalaksi tämä ongelma mielen vetää.

Tutkimuksetkin junnaavat paikallaan, koska mies ei ole toimittanut siemennestenäytettään poliklinikalle. Jatkotoimenpiteisiin ryhdytään vasta kun se on tutkittu. Olen yrittänyt asiassa hoputtaa, mutta minkäs teet kun toisella motivaatio on nolla, ellei jopa miinuksella. Että tällaista tänne. Jippii.

Uusi vuosi...

...On alkanut hyvinkin kiireisissä merkeissä. Kiireet liittyvät suureen muutokseen elämässäni, josta ei kuitenkaan sen enempää, jotta anonymiteetti säilyy. :) Blogimaailmassa en ole ehtinyt juuri käymään, saati kirjoittamaan mitään.

Yritysrintamalla jatketaan samoissa merkeissä kuin aiemminkin. Tänään on kp 3, luultavasti. Vaiko sittenkin kp 1? Nimittäin tänä aamuna alkoi runsaampi vuoto, järkyttävien kipujen saattelemana. Pari edellistä päivää oli pientä tiputtelua. Eipä ole aiemmin tarvinnut sairauslomaa ottaa kuukautiskipujen vuoksi, mutta tänään täytyi. Herättyäni aamulla vatsa alkoi äkillisesti kipeytyä, väri alkoi paeta kasvoilta, alkoi pyörryttää ja oksettaa. Olotila helpottui aamupäivän aikana ja toivotaan, että kipu ei palaakaan. Vähän kieltämättä huolestuttaa, mistä noin äkillinen kova kipu johtuu? Tuleeko minulla olemaan jatkossakin kerran kuussa tuollainen kipukohtaus? Ei tahtois.

Joulu

Jouluaatto on takanapäin, mutta loma onneksi jatkuu. Minun joulussa parasta oli yhdessäolo rakkaimpieni kanssa ja tietysti joulupöydän antimet. Vuosi vuodelta jouluruoka maistuu aina vaan paremmalta, tänäkin vuonna vedin melkoiset ähkyolotilat muutamaan kertaan. Huh huh. Kilttikin olin ilmeisesti kuluneena vuonna ollut, kun pukki muisti minua hyvillä lahjoilla. "Muutama" paketeista tosin saattoi olla itsehankkimia...

Yritysrintamalle ei kuulu mitään erityistä. Naistenpäivien pitäisi alkaa muutaman päivän sisällä. Olotilani on rauhallinen ja malttavainen. Erään vauvaprojektiin liittymättömän vast´ikään tapahtuneen asian vuoksi mielialani on erittäin hyvä, sitä ei pysty oikein mikään asia nyt laskemaan. Hyvillä mielin siis kohti Uutta Vuotta!

Ovulaatiobongailua

Ovulaatio on jälleen päällänsä. Ei tarvinnut juurikaan arvailla, sillä olen tässä kierrossa tikuttanut aluksi päivittäin yhdellä liuskatestillä, ja viimeiset pari päivää lisäksi clearbluen digitaalisella. Ajattelin, että eipähän pääse pirulainen ainakaan livahtamaan ohi huomaamatta. Eilen sain elämäni ensimmäiseen liuskatestiin erittäin vahvan viivan, vahvemman kuin kontrolliviiva, ja kohta tupsahti hymynaama toiseen tikkuun. Jälleen kuvaviesti miekkoselle töihin, ja siitä parin tunnin päästä olimmekin itse asiassa.

Viimekuisesta poliklinikkakäynnistä ei ole ollut muita seuraamuksia kuin tänään postilaatikkoon sujahtanut lasku, 27.40€. Aikaa "progesteronihormoonitason testaukseen" en ole saanut varattua enkä ehkä tässä kuussa varaakkaan. 22. kiertopäivä nimittäin sattuu jouluaatolle, tuskinpa olen silloin asioimassa klinikalla, joka varmaan on tuolloin kiinnikin. Taidan jättää asian suosiolla ensi vuoteen.