Inseminaatiofaktaa

Eilen laitoin tällä erää viimeisen pistoksen, pregnylin. Huomenna on jännittävä päivä, ihka ensimmäinen inseminaatio. Alla pieni tietoisku terveyskirjasto.fi:n sivuilta (ao. kohdat koskevat hoitomuotoa, joka meidän tapauksessa tehdään):

"Inseminaatio ("keinosiemennys", IUI) tarkoittaa siittiöiden ruiskutusta kohtuonteloon. Inseminaatiohoitoja tehdään Suomessa vuosittain useita tuhansia."

"Selittämättömässä lapsettomuudessa yhdistetään inseminaatiohoitoon usein munarakkulan kypsytyshoito. Hoidon edellytys on siis munarakkulan normaali kypsyminen (omassa kuukautiskierrossa tai lääkehoidon avulla) ja riittävä määrä liikkuvia siittiöitä. Koska hedelmöitys tapahtuu munanjohtimessa, ainakin toisen munanjohtimen täytyy olla terve."

"Jos käytetään gonadotropiinihormonihoitoja, inseminaation ajoitus tapahtuu kaikututkimuksen perusteella, ja inseminaatio tehdään 24–42 tuntia ovulaation käynnistävän pistoksen jälkeen."

"Mies toimittaa tuoreen siemennestenäytteen laboratorioon inseminaatiopäivänä. Ennen inseminaatiota sperma pestään. Pesun tarkoituksena on erottaa parhaiten liikkuvat siittiöt muista soluista ja liikkumattomista sekä kuolleista siittiöistä. Pestyt siittiöt ruiskutetaan kohtuonteloon ohuella muovikaterilla. Itse toimenpide kestää vain muutaman minuutin, eikä vaadi seurantaa poliklinikalla.
Onnistumistulos riippuu eniten siemennesteen laadusta. Oikealla ajoituksella on myös merkitystä. Naisen iän lisääntyessä onnistumistulos heikkenee. Onnistumisprosentti on noin 10–15 % hoitokiertoa kohden alle 37-vuotiailla. Hoitoja voidaan toistaa 3–4 kertaa."
 

Kontrolliultra

Ultrassa käyty. Molemmilla puolilla möllötteli hyvin kasvaneet munarakkulat. Johtofollikkeli oli ilmeisesti kooltaan 17 mm. Tänään täytyi laittaa vielä yksi puregon-pistos, vaikka lääkäri sanoikin munasolujen kasvaneen jo hienosti. Tällä kerralla oli eri lääkäri, vähemmän tietoinen inseminaatiohoidosta, mutta hän tarkisti puhelimitse muutamia asioita toiselta lääkäriltä. "Uusi" lääkäri katsoi kuvassa näkyvää aluetta, jota vakkarilääkäri veikkasi myoomaksi, ja puheli ääneen, että voisiko se olla endometrioosia. Kysyi, onko minulla ollut kuukatiskipuja. -No, onhan minulla ollut. Sehän tästä vielä puuttuisi, että se olisi endometrioosia. Tarkkaan en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta sen tiedän ettei ainakaan hyvää!

Lauantai-iltana otan pregnyl-pistoksen, jonka tehtävänä on irroittaa munasolu. Maanantaiaamuna mieheni toimittaa siemennesteen laboratorioon, jossa se pestään. Siitä parin tunnin päästä minä tulen klinikalle ja siemenneste ruiskutetaan kohtuuni. Eläköön luonnollisuus!

Aiemmin mainitsin pienestä turvotuksen tunteesta munasarjoissa. Ei sitä kauaa kestänyt, tällä hetkellä olotila on täysin normaali. Ei uskoisi, että viime päivät on tullut vedettyä kaikenmaailman lääkkeitä ja hormooneja. Maanantai kutkuttaa, maltankohan odottaa.

Piikki lihassa

Tänään tuikkasin ensimmäisen puregon-annoksen itseeni, huomenna toinen samanlainen. Melkoinen operaatio oli laittaa piikki toimintakuntoon, mutta ohjeita seuraamalla homma sujui hyvin. Polilla harjoiteltiin hoitajan kanssa piikin laittoa keittosuolalla, mutta jännitti siltikin etukäteen, onnistuuko piikittäminen. Kyseinen lääke on nimittäin aika arvokas tuhlattavaksi, n. 140€! Siitä saa kela-korvauksen, mutta silti. Siihen vielä n. 60€ clomifenit. Ei ihme, että tilit eivät ehdi nähdä toisiaan. Toivottavasti kyseisiä lääkkeitä ei tarvitse ostaa useasti...

Onhan tämä lapsettomuus melkoinen piikki lihassani, mutta en usko, että olen valmis kovin pitkällisiin hedelmöityshoitoihin. Jos lasta ei kuulu kohtuullisessa ajassa, on ehkä parempi antaa asian olla. Tältä ainakin tällä hetkellä tuntuu. Näihin ajatuksiin vaikuttaa varmastikin se, että tunsin tänään oloni tosi hölmöksi piikitellessäni itseäni. Kyllä siitä hommasta on luonnollisuus kaukana! Kuten aiemmin kirjoitinkin, jälleen tuli mieleen -onko mitään järkeä kapinoida luonnon tahtoa vastaan? Kai sen lapsen pitäisi tulla ihan luonnostaan, jos se on tullakseen.

No joka tapauksessa, torstaina ultrassa nähdään, ovatko lääkkeet tepsineet.

Tällaisia ajatuksia tänään.

1. clomikierto

Kävin keskiviikkona jälleen paikassa, josta taitaa tulla varsin tuttu lähiaikoina - naisten poliklinikalla. Lääkäri ultrasi ja tarkisti, että esteitä hoidon aloittamiselle ei ole. Viimekäynnillähän löytyi kysta ja myooma, mutta nyt kysta oli poistunut. Myoomasta ei ole haittaa hoidoissa. Niiden puolesta hoito siis voitaisiin aloittaa.

Ongelma olikin tulla siitä, että aluksi ei meinannut löytyä lääkäriä 10. kiertopäivälle, jolloin täytyy käydä ultrassa. Lääkäri kerkesi jo sanoakin, että "Joudumme ilmeisesti siirtämään hoidon seuraavaan kiertoon.". Minä sitten varovaisesti vielä kysäisin, että "Eikö se tosiaankaan ole mahdollista tässä kierrossa?" Se oli hyvä liikku, sillä lääkäri pyysi hoitajan käymään tarkistamassa vielä varmuuden vuoksi varauslistan. Kohta hoitaja palasikin hyvien uutisten kera, sain peruutusajan. Tuuri oli todellakin myötä ja ensimmäinen hoitokerta on nyt käsillä!

Olen napsinut kp 3 lähtien clomifeneja 2 kpl kerran päivässä. Tätä kestää kp 7 asti. Kp 8 pistän puregon-piikin. Clomifeneilla on tehtävänä kypsyttää munasoluja, kuten myös puregonilla.Tällä hetkellä, kolmen clomiannoksen jälkeen, olen tuntevinani pientä "toimintaa" munasarjoissa. Jotakin turvotuksen tapaista.

Ilmeisesti ultrat eivät jää pelkästään kp 10 tehtävään ultraan, vaan niissä täytyy rampata useamminkin. Tämä on todella ongelmallista työni kannalta. Meidän alalla töistä "poissa piipahtaminen" ei tapahdu ihan noin vain, vaan aiheuttaa aina melkoisia järjestelyitä. En ole halunnut esimiehelleni mitään mainita hoidoista, vaikkakin se varmaan helpottaisi asiaa. Koen kuitenkin, että itselleni se aiheuttaisi lisäpaineita. Esimieheni pystyisi kyllä hetkessä googlaamaan lääkärintodistuksessa olevan koodin perusteella, minkä vuoksi kävin lääkärissä.  Tiedä vaikka olisi sen jo tehnytkin.

Olotila on, voisiko sanoa, valpas. Ei varsinaisesti toiveikas, mutta sellainen "tuntosarvet ylhäällä" ja utelias. Uutta boostia kyllä antoi tämä ensimmäinen ihkaoikea hoitokerta.

Operaziooni

Aukiolotutkimus takana. Huh, melko sekavat tuntemukset tällä hetkellä koko projektista!

Itse tutkimus meni paremmin kuin hyvin. Kuten aiemmin totesinkin, kipukynnykseni on korkea ja nyt se tuli jälleen todistettua. Olin ottanut aamulla 2x400 ibumaxia, sekin vaikutti varmaan osaltaan siihen, että kestin tutkimuksen niin hyvin. Hoitaja ja lääkäri varoittelivat etukäteen, että tulee varmaan käymään kipeää. Tutkimuksen aikana hoitaja kysyi moneen otteeseen, miltä tuntuu ja käykö kipeää. Hän totesi minun vaikuttavan todella rauhalliselta kun en ole yhtään liikahtanut tai päästänyt ääntäkään. Lääkärikin sanoi, että minulla on todella hyvä sietokyky.

Rauhallinen olinkin, koska tutkimus ei tuntunut YHTÄÄN kivuliaalta. Ainoastaan pientä epämiellyttävyyden tunnetta, kuukautiskipua muistuttavaa, tuntui silloin, kun lääkäri "pumppasi" ilmaa munatorviin. Operaatiohan siis eteni siten, että aluksi tehtiin pesu, sitten vuorotellen munatorviin laitettiin ilmaa ja suolaliuosta. Samalla lääkäri katsoi uä-kuvasta, liikkuuko neste, tästä syystä tutkimuksen aikana piti pysyä liikkumattomana. Tutkimuksen jälkeen tuli aivan hitusen vuotoa ja tutkimuksessa käytettyjä nesteitä ulos, suoja oli siis tarpeen. Lopuksi hoitaja antoi antibiootteja mahdollisten tulehdusten ennaltaehkäisemiseksi.

Palvelu oli kiitettävää, sekä hoitaja että lääkäri välittävän oloisia, "lämpimiä" hoitoalan ammattilaisia. Siitä olen tyytyväinen. Tyytyväinen voin olla myös siitä, että nyt on konkreettinen suunnitelma jatkolle. Seuraavassa kierrossa JO mahdollisesti voidaan aloittaa INSEMINAATIOHOITO. Ja siitäkös minä olenkin nyt kauhistuneen järkyttynyt ja samalla odottavan innostunut! Ikäkuun päivänä en olisi uskonut, että tässä lapsiprojektissa joudutaan näin pitkälle menemään. Inseminaatiohoito sananakin jo kuulostaa siltä, että se koskee aivan joitakin muita kuin meitä. Mutta tässä sitä nyt ollaan. Samalla mielessä myllertää myös ajatus: Kannattaako väkisin taistella luonnon tahtoa vastaan? Toisaalta ajatuksissa siintää myös varovainen mielikuva siitä, mitä mahdollisesti onnistuneen hoidon lopputuloksena saattaisi syntyä.

Varsinainen tulos tänään oli se, että vasemmalla puolella munatorvi on auki. Oikealla puolellakin se on lääkärin mukaan auki, mutta virtaus oli vaan hitaampaa kuin toisella puolella. Lisäksi kohdun takaa löytyi yksi myooma (täytyy googlata lisätietoa) ja kystastakin se mainitsi sanelussa (vaarattomia ilmeisesti molemmat). Kirjallisesta raportista selviää sitten tarkemmat yksityiskohdat. Sain reseptit clomifeniin ja puregoniin, molempien tarkoitus on kypsyttää munasoluja. Seuraavaksi menetellään siten, että kuukautisten alettua soitan polille ja varaan ajan pisto-opetukseen (Puregon), samalla varmistetaan, että minulle löytyy hoitojakson ajaksi hoitajat ja lääkärit. Sitten ei muuta kuin lääkekuurille, piikittelemään ja sitä rataa. Itsellekin koko kuvio on vielä vieras... Katsotaan lähteekö rumba käyntiin tämän vuoden puolella. Jännää.

Polille päin

Jopas siitä on vierähtänyt aikaa kun viimeksi täällä kirjoittelin. Tällä hetkellä tilanne on se, että odottelen pääsyä munatorvien aukiolotutkimukseen. Aika on ensi viikolla ja hieman jännittää, koska olen mennyt lukemaan "kauhukertomuksia" kyseisestä operaatiosta. Polin virkailija kehoittikin ottamaan särkylääkettä reippaasti aamulla. Minulla on korkea kipukynnys, mutta ainahan se tuntematon jollakin tavalla pelottaa/jännittää.

Fiilikset tällä hetkellä lapsettomuuden suhteen: Odotukset eivät ole tulevaisuuden suhteen korkealla. Vaikka ikää on vain himpun verran yli kolmekymmentä, silti ajattelen jo olevani "vanha äiti", jos raskaudun joku päivä. Unelmissani on kuitenkin ollut kaksi lasta, kakkosen kohdalla tuntisin varmaan olevani jo ihan "dino äiti". Juuri em. syystä en ajattele lopullisen lapsettomuuden olevan katastrofi. Jos emme onnistu saamaan lasta enää alulle, niin on varmaan tarkoitettu.

Odotukset ovat alhaalla senkin vuoksi, että olen pettynyt kunnalliseen terveydenhoitoon, etenkin siis lapsettomuuden hoitoon. Palvelu on ERITTÄIN hidasta. Vajaa vuosi sitten aloitettiin tämä tutkimusprosessi julkisella puolella, ja mitä sen aikana on saatu aikaan: naisen ulkoinen tutkimus, ultraäänikuvaus, verikokeet, ja mieheltä simppanäyte. Tuntuu, että tämä on ollut sellaista räpellystä ja ajan peluuta. Missä toiminta ja todelliset toimenpiteet? Nyt keskiviikkona oikeasti tapahtuu jotakin. Toivotaan, että siitä löytyy meille apu.

Kesälomalla muutkin kuin minä

Soitin polille varatakseni munatorvien aukiolotutkimukseen ajan. Elokuussa tarttis kuulemma vasta soitella, nyt lääkäri oli jo lomilla. Kukaan muu ei osaa tehdä juuri kyseistä asiaa, ja hoitaja myönsikin, että he ovat tästä lekurista riippuvaisia.

Ketutti ihan vietävästi, ja pienen pieni itkukin puhelun jälkeen pääsi. Ihan vaan sen takia, että suomalainen terveyspalvelujärjestelmä on aivan p**seestä.